Tällaisena päivänä kuin tänään

Kuuntelen John Gagen teosta 4,33. Ajatella, että tämäkin sävellettiin jo 1952. Kappaleen edetessä mietin, että se on sikamoderni, jopa tähän päivään suhteutettuna edistyksellinen. Kuulin teoksen aikaisemman Orivedellä. Se oli samana vuonna, kun tunnettu pianotaiteilija ja säveltäjä/orkesterinjohtaja soitti siellä Mozartia side silmillä ja pyyheliina koskettimien päällä. Tuli mieleen pienen ihmisen kysymys, kun hän seurasi kiveä hakkaavan kuvanveistäjän työtä: "Mistä sinä tiesit, että sen sisällä on karhu?"
Vaihdan Stockhauseniin. "Helicopter Quartett" tuntuu hetkeen sopivalta. Kuuntelutin aikanaan teoksen pienillä ihmisillä, mutta heistä musiikki on outoa. Minusta on outoa, että se on heistä outoa. Johtuuko outous siitä, että isoksi kasvanut ihminen saattaa tehdä tällaista? Pienen ihmisen leikki ja luovuus on jäänyt ison ihmisen taakaksi.
Tällaisena päivänä kuin tänään laitan soimaan Katy Perryn "Hot And Cold". Pienet ihmiset haluavat oppia soittamaan sen. Minun tehtäväni on miettiä, mennäänkö takapotkun kanssa vai suoraan.